Rahoitusriskien hallinta

Rahoitusriskien hallinnan tavoitteena on varmistaa konsernille riittävä rahoitus kustannustehokkaasti ja vähentää rahoitusmarkkinoiden haitallisten liikkeiden vaikutusta. Rahoitusriskien hallintaa ohjaa ja valvoo rahoituksen ohjesäännön mukaisesti rahoituskomitea puheenjohtajanaan emoyhtiön talousjohtaja. Rahoituskomitea tarkastelee kuukausittain riskiraportteja mm. korollisista tase-eristä, kaupallisista kassavirroista ja johdannaisista sekä valuuttapositioista ja hyväksyy tarvittavat toimenpiteet.

Espoon pääkonttorissa sijaitseva rahoitusosasto vastaa varainhankinnasta ja riskien hallinnasta sekä palvelee liiketoimintayksiköitä päivittäisessä rahoituksessa, valuuttakaupassa ja kassanhallinnassa.

Valuuttariski

Konserni on alttiina valuuttariskeille, joita syntyy konsernin sisäisestä kaupasta, viennistä ja tuonnista, ulkomaisten tytäryhtiöiden rahoituksesta ja valuuttamääräisistä omista pääomista.

Transaktioriski: Suurimmat transaktioriskipositiot tulevat pääomasiirroista, tuonnista, viennistä ja rojaltisaamisista. Transaktioriskin hallinnan tavoitteena on suojata konsernia haitallisilta valuuttakurssiliikkeiltä. Liiketoimintayksiköt ovat vastuussa kaupallisiin kassavirtoihin liittyvän valuuttariskin aktiivisesta hallinnasta. Transaktioriskin hallinnan periaatteet ja limiitit laaditaan liiketoimintayksiköissä ja hyväksytään rahoituskomiteassa. Sääntönä on että kaikki kaupalliset tase-erät ja 25 prosenttia tulevista todennäköisistä kassavirroista suojataan aina vähintään 12 kuukauden jaksolta. Suojausinstrumentteina käytetään valuuttatermiinejä ja valtuutetuissa yksiköissä myös valuuttaoptioita. Liiketoimintayksiköiden suojaustoimien vastapuolena on pääsääntöisesti Huhtamäki Oyj.

Translaatiooriski: Liiketoimintayksiköitä rahoitetaan ensisijaisesti paikallisessa valuutassa, jolloin merkittävää translaatioriskiä ei synny. Poikkeuksena ovat liiketoimintayksiköt korkean korkotason maissa, joiden rahoitukseen rahoituskomitea on hyväksynyt käytettävän myös muussa valuutassa olevia lainoja. Merkittävimmät translaatioriskit aiheutuvat Yhdysvaltain, Intian ja Iso-Britannian tytäryhtiöihin sijoitetuista pääomista ja lainoista, jotka ovat rinnastettavissa omaan pääomaan. Konserni suojautuu translaatioriskiltä valikoidusti valuutta laina- ja johdannaissopimuksin. Suojauspäätökset tekee rahoituskomitea, joka päätöksenteossaan ottaa huomioon mahdollisen suojaustoimen vaikutuksen konsernin tunnuslukuihin, pitkän aikavälin kassavirran sekä suojauskustannuksen.

Korkoriski

Korollinen velka altistaa konsernin korkoriskille eli korkoliikkeiden aiheuttamalle uudelleenhinnoittelu- ja hintariskille. Korkoriskin hallinta on keskitetty konsernin rahoitusosastolle.

Konsernin toimintaperiaatteena on ylläpitää tärkeimmissä valuuttavelkaportfolioissa duraatio, joka sijoittuu kassavirtaennusteeseen, valikoituihin taseen tunnuslukuihin ja korkojen tuottokäyrän muotoon perustuvalle tavoiteduraatiovälille. Korkoriskin hallinnan tavoitteena on vähentää korkokulujen vaihtelua, mikä mahdollistaa tasaisemman nettotuloksen. Konserni suojautuu korkoriskiltä lainojen korkojakson valinnoillaan ja johdannaisinstrumenteilla, kuten futuureilla, korkotermiineillä, koronvaihtosopimuksilla ja korko-optioilla.

Likviditeetti- ja jälleenrahoitusriski

Konserni ylläpitää jatkuvasti riittävän likviditeetin tehokkaiden kassanhallintaratkaisujen, kuten konsernitilien ja rahoituslimiittien avulla.

Vähentääkseen jälleenrahoitusriskiä konserni hajauttaa rahoituksen lähteitä ja velkojen ja luottolimiittien maturiteetteja. Lyhytaikaiseen rahoitukseen konserni käyttää yritystodistusohjelmaa Suomessa sekä ei-sitovia luottolimiittejä merkittävissä pankeissaan. Käyttämättömät pitkäaikaiset sitovat luottolimiitit riittävät rahoituksen varmistamiseksi kaikissa ennakoitavissa olevissa tilanteissa.

Luottoriski

Kaupalliset myyntisaatavat sekä talletuksiin ja johdannaiskauppoihin perustuvat saatavat rahoituslaitoksilta altistavat konsernin luottoriskille.

Liiketoimintayksiköt vastaavat kaupallisten saatavien aiheuttamasta luottoriskistä määrittelemiensä ja rahoituskomitean hyväksymien periaatteiden puitteissa. Konsernin kattava ohjeistus määrittelee tietyt luottoriskin, myyntiehtojen ja perinnän vähimmäisvaatimukset. Koska myyntisaatavat ovat hyvin hajautettuja ja luottotappiohistoria on konsernissa hyvä, kaupallista luottoriskiä pidetään kokonaisuutena alhaisena.

Likvidit varat sijoitetaan ajoittain lyhytaikaisiin pankkitalletuksiin vakavaraisiin yhteistyöpankkeihin, valtioiden velkasitoumuksiin sekä hyvän luottoluokituksen omaavien yritysten yritystodistuksiin. Vastapuoliriskiä rahoituslaitoksista, sisältäen johdannaiskaupat, pidetään pienenä ja siitä vastaa keskitetysti rahoitusosasto rahoituskomitean antamien puitteiden sisällä.

Pääomarakenteen hallinta

Konsernin tavoitteena on tehokas pääomarakenne. Täten konserni on asettanut pitkän aikavälin tavoitteeksi nettovelan ja käyttökatteen suhteeksi 2–3. Nettovelka on määritelmällisesti korollinen velka vähennettynä rahoitussaamisilla ja rahavaroilla.

Konsernin nettovelan ja käyttökatteen suhdetta rajoittaa keskeisessä rahoitussopimuksessa oleva ehto. Rajoitteen ei katsota estävän konsernin toimintaa tai strategian toteuttamista.

Pääomarakenteen muutokset ovat seurausta investoinneista liiketoimintaan ja pääomanpalautuksista osakkeenomistajille, jotka rahoitetaan vakaalla rahavirralla.